Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus HEAn raportit
Permanent URI for this collectionhttp://hdl.handle.net/10138/330264
Browse
Recent Submissions
Item Perusopetuksen poissaolojen ja niihin annetun tuen vaikutukset koulunkäyntiin : Tutkimushankkeen loppuraportti(Koulutuksen arviointikeskus HEA, kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto., 2024) Hotulainen, Risto; Vasalampi, Kati; Asikainen, Mikko; Heiskala, Laura; Kanerva, Suvi; Kiuru, Noora; Lindgren, Esko; Mikkola, Eelisa; Oinas, Sanna; Rämä, Irene; Sinkkonen, Ronja; Tunkkari, Mari; Viita, Marika; Virtanen, TuomoTämä loppuraportti perustuu Opetus- ja kulttuuriministeriön käynnistämään tutkimukseen perusopetuksen poissaolojen ja niihin annetun tuen vaikutuksista koulunkäyntiin. Ilmiötä tarkasteltiin useita aineistoja hyödyntäen Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa. Raportin ensimmäisessä osassa tarkasteltiin koulupoissaolojen yhteyttä opintojen etenemiseen, hyvinvointiin, motivaatioon sekä saatuun tukeen peruskoulussa ja toisella asteella. Aineistoina hyödynnettiin vuosina 2013–2016 kerättyä Alkuportaat -pitkittäistutkimusaineisto (Lerkkanen ym., 2006–2016) ja sen jatkoa, 2016–2023 kerättyä Koulupolku: Alkuportailta jatko-opintoihin -pitkittäistutkimusaineistoa (Vasalampi & Aunola, 2016–). Tämän lisäksi osatutkimuksessa hyödynnettiin koulujen rekisteriaineistoa toisen asteen opinnoista valmistumisesta sekä Kelan rekisteriaineistoa toisen asteen opintojen aikana tehdyistä masennuslääkeostoista ja toimeentulotuen saamisesta varhaisaikuisuudessa. Ensimmäisessä osassa havaittiin, että valtaosalla pitkittäistutkimukseen osallistuneista nuorista oli vähän poissaoloja peruskoulun aikana eli vuosina 2013–2016. Nämä nuoret menestyivät hyvin koulussa ja arvioivat hyvinvointinsa paremmaksi kuin poissaolevat nuoret. He myös valmistuivat toiselta asteelta poissaolevia nuoria todennäköisemmin kolmessa ja puolessa vuodessa. Noin kahdeksalla prosentilla nuorista oli vaikeuksia kouluun kiinnittymisessä, mikä näkyi runsaina koulupoissaoloina. Noin neljällä prosentilla nuorista oli tasaisen paljon poissaoloja peruskoulun aikana. Näille nuorille oli tyypillistä psyykkinen pahoinvointi kuten sisään- ja ulospäinsuuntautuneet oireet ja motivaatio-ongelmat peruskoulussa. Noin kahdella prosentilla nuorista poissaolot lisääntyivät yläkouluun siirtymisen jälkeen. Lisääntyneisiin poissaoloihin liittyi runsasta ulospäinsuuntautuvaa oireilua kuten yliaktiivisuutta ja käytöshäiriöitä erityisesti yläkoulussa sekä muita suurempi riski syyllistyä rikkeisiin toisella asteella. Noin prosentilla nuorista poissaolokierre alkoi jo alakoulussa. Tämän ryhmän nuorille oli tyypillistä psyykkinen pahoinvointi peruskoulussa kuten runsaat sisäänpäin suuntautuneet oireet, opiskelun kokeminen merkityksettömänä, heikko oppimismotivaatio ja koulumenestys sekä yksinäisyyden kokemukset toisella asteella. He myös kokivat saavansa vähemmän sosiaalista tukea vanhemmilta ja opettajilta peruskoulussa ja toisella asteella. Näillä nuorilla oli myös kohonnut riski saada toimeentulotukea varhaisaikuisuudessa. Kaiken kaikkiaan tulokset osoittavat, että osa nuorista tarvitsee lisää tukea edistämään kouluympäristöön kiinnittymistä erityisesti koulutuksen nivelvaiheissa. Nuoret, jotka ovat riskissä ajautua poissaolokierteeseen, tarvitsevat lisää tukea erityisesti opettajilta ja huoltajilta peruskoulussa ja toisella asteella. Tutkimuksen toisessa osassa käytettiin pääosin kolmea eri aineistoa, joista jokaisesta kirjoitettiin oma erillinen lukunsa käsillä olevaan raporttiin. Luvussa kolme tarkasteltiin digitaaliseen oppilashallintojärjestelmään vuosina 2016– 2023 kirjattuja erilaisia merkintöjä. Kirjaukset saatiin käyttöön kuudesta kunnasta ja ne sisälsivät 3.–9.-luokkalaisten oppilaiden perustietojen, arvosanojen ja poissaolomerkintöjen lisäksi palautemerkintöjä. Oppilaat jaettiin poissaolojen määrän mukaan neljään poissaolotasoon: (1) alle viisi prosenttia poissa, (2) 5–9 prosenttia poissa, (3) 10–20 prosenttia poissa ja (4) yli 20 prosenttia poissa. Näistä kaksi viimeistä nähdään ongelmallisina poissaoloina. Seitsemän vuoden (4.–9. lk) seurantajaksolla vuonna 2014 koulunkäynnin aloittaneet oppilaat jakautuivat kolmeen luokkaan sen mukaan, miten he siirtyivät poissaolotasojen välillä lukuvuosittain. Hieman yli puolet oppilaista kuului luokkaan, jota kuvasi poissaolojen pysyminen vähäisenä koko seurannan ajan. Kolmasosa oppilaista oli vähän poissa alakoulussa, mutta heidän poissaolonsa kasvoivat yläkouluun saapuessa. Loput, noin kuudesosa oppilaista, kuuluivat paljon poissaolevaan luokkaan. Heidän runsaat poissaolonsa alkoivat jo alakoulussa. Erityisesti huomattiin, että yli 20 prosentin poissaolot kuudennella luokalla ennustavat vahvasti yli 20 prosentin poissaoloja koko yläkoulun ajan. Lisäksi tulokset osoittivat, että palautemerkinnät, joita opettajat kirjaavat oppilailleen käyttäytymiseen ja työskentelyyn liittyen, heijastuvat osaltaan poissaoloihin. Toistuvat merkinnät läksyunohduksista, häiritsevästä käyttäytymistä ja myöhästymisistä ennustivat ongelmallisia poissaoloja myöhemmin koulupolulla. Luvussa neljä ilmiötä tarkasteltiin oppilaskyselyaineistolla, joka sisälsi sekä määrällisiä että laadullisia kysymyksiä. Oppilaskysely toteutettiin sähköisesti kevään 2023 aikana hankkeeseen osallistuvissa kouluissa luokka-asteilla 4–9. Kyselyaineistoa analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Tulokset osoittavat, että yli 10 prosenttia poissaolevat oppilaat eivät suhtaudu kovinkaan vakavasti poissaolojen kertymiseen, eivätkä he koe opettajien kovinkaan systemaattisesti seuraavan tällaisia poissaolojen kasaantumisia. Yläkouluoppilasaineistolla toteutetut tilastolliset mallinnukset osoittavat, että koulun säännöt ja opettajien systemaattisuus poissaoloihin puuttumisessa ovat negatiivisesti yhteydessä oppilaan koulussa kokemiin haasteisiin ja poissaoloihin. Laadullinen, oppilaiden poissaolojen vähentämistä ja ennaltaehkäisyä tarkastellut osatutkimus osoittaa, että opettajan lämmin, välittävä ja aktiivinen suhtautuminen koulusta poissaolevaan ja kouluun poissalojen jälkeen palaavaan oppilaaseen sekä koulunkäynnin oppilaskohtaisen merkityksellisyyden vahvistaminen voivat vähentää myöhempiä poissaoloja. Luvussa viisi tarkasteltiin poissaolojen seurantaan ja puuttumiseen käytettyjä tukikeinoja ja -toimia. Aineisto muodostui oppilaiden pedagogisista asiakirjoista, joita ovat oppimissuunnitelma, pedagoginen arvio, pedagoginen selvitys ja henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Pedagogiset asiakirjat saatiin neljästä kunnasta yhteensä 566 oppilaalta. Asiakirjojen tekstitiedot yhdistettiin rekisteriaineiston oppilaskohtaisiin poissaolomääriin lukuvuositasolla, ja laadullinen sisällönanalyysi kohdistui niihin teksteihin, joissa käsiteltiin oppilaan poissaoloja ja niiden vähentämiseksi tarjottua tukea. Aineiston oppilaista hieman yli puolella havaittiin vähenemistä poissaoloissa ainakin joinakin seurantajakson lukuvuosista. Poissaolojen vähenemiseen yhteydessä olevia yksittäisiä tukikeinoja kirjattiin 55 erilaista, jotka kasaantuivat 80 oppilaalle. Tukikeinoista käytetyimmät olivat pienryhmä, koulunvaihto, vuosiluokkaan sitomaton opetus (VSOP), koulupäivän lyhentäminen tai keventäminen, erityisen tuen piiriin siirtäminen ja moniammatillinen yhteistyö. Pedagogisten asiakirjojen aineistossa moniammatillisista toimijoista oli rehtori mainittu useimmin, mutta toisaalta poissaoloihin yhteydessä olevassa toimivassa tuessa moniammatillisten toimijoiden osuus jäi hyvin vähäiseksi. Asiakirjoissa kirjausten tulkinnanvaraisuus, päivittämisen satunnaisuus ja poissaoloihin kohdistuvan tuen epämääräisyys vaikeuttivat selvästi kokonaiskäsityksen saamista oppilaan koulunkäynnin tilasta. Tutkimuksemme tulokset antavat aihetta huoleen useasta eri näkökulmasta ja korostavat poissaoloja ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeyttä kouluissa. Seuraavaksi esitämme suosituksia, jotka pohjautuvat luvuittain esittämiimme tutkimustuloksiiItem Arviointiosaamista edistämässä : Kansallinen arviointiosaamisen kehittämisverkosto KAARO, raportti verkoston alkutaipaleesta 2018–2022(Koulutuksen arviointikeskus HEA, kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, 2023) Tamm, MarjaMarja Tammin toimittama Kansallisen arviointiosaamisen kehittämisverkosto KAAROn raportti ”Arviointiosaamista edistämässä” kokoaa yhteen tähänastiset kokemukset verkoston toiminnasta ja avaa samalla useita näkökulmia opettajan arviointiosaamiseen. Raportin perusteella on mahdollista hahmottaa verkoston toimintatapoja, joilla on yhteys opettajankouluttajien ja opettajien arviointiosaamisen kehittymiseen. Kehittämisverkoston luonteeseen on kuulunut vuorovaikutus ja yhteistyö erilaisissa kansallisissa ja paikallisissa seminaareissa, tapaamisissa ja koulutuksissa. Myös näihin tapaamisiin osallistuneita opettajia, opettajankouluttajia ja muita asiantuntijoita on ohjattu ja kannustettu vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Toiminta on ollut tavoitteista, johdettua ja pitkäkestoista. Toimintaa ja tavoitteiden saavuttamista on arvioitu. Tämä raportti on samalla myös verkoston itsearviointiraportti, jossa arvioinnin pohjalta esitetään relevantteja jatkotoimenpiteitä. Koulutusten ja kehittämisen lähtökohdaksi on otettu opettajankouluttajien ja opettajien aikaisemmat kokemukset ja osaaminen. Koulutus ja kehittäminen on tapahtunut aidoissa opetus-, oppimis- ja arviointitilanteissa eli toiminta on ollut hyvin kontekstuaalista. Kuuden korkeakoulun KAARO-verkosto aloitti toimintansa yhtenä kansallisen opettajankoulutusfoorumin rahoittamista kehittämishankkeista. KAARO-verkosto on hakenut ja saanut rahoitusta toiminnalleen myös muista lähteistä, kuten opetushallituksen opetustoimen henkilöstön koulutuksiin suunnatuista rahoituksista. Kansallinen opettajankoulutuksen alan foorumitoiminta käynnistyi vuonna 2016, jolloin laadittiin opettajankouluttajien ja sidosryhmien yhteistyönä kansallinen opettajankoulutuksen kehittämisohjelma. Kehittämisohjelma kiteyttää opettajankoulutuksen vision yhteen lauseeseen: ”Luomme yhdessä parasta osaamista maailmaan”. Visio sisältää myös, että osaaminen rakentuu työskentelemällä yhdessä vuorovaikutteisesti ja tavoitteellisesti. ”Arviointiosaamista edistämässä” raportti antaa KAARO-verkoston toiminnasta opettajankoulutuksen kehittämisohjelman vision mukaisen kuvan. Opettajankoulutuksen kehittämisohjelma asettaa kolme tavoitetta opettajien perus- ja perehdyttämiskoulutukselle sekä uranaikaiselle jatkuvalle oppimiselle: Laaja-alainen perusosaaminen, Uutta luova asiantuntijuus ja toimijuus sekä Oman osaamisen ja oppilaitoksen kehittäminen. Arviointiosaaminen on osa opettajan perusosaamista. Suomalaisen opettajan ammattitaitoon on pitkään kuulunut laaja-alainen opetuksen ja oppimisen suunnittelun ja näiden arvioinnin osaaminen. Arviointi antaa opettajalle ja oppijoille tietoa oppijoiden työskentelystä ja opetukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. Arviointi antaa myös opettajalle tietoa siitä, kuinka hyvin opetus ja ohjaus ovat onnistuneet ja kuinka hyvin opettaja on onnistunut opetuksen suunnittelussa. Arvioinnilla on siten useita tehtäviä. Siksi on tärkeää, että KAARO-verkoston arviointiosaamisen kehittämiseen liittyvät kehittämishankkeet ja koulutukset kattavat laajasti arvioinnin tehtäviä. Näitä arvioinnin monipuolisia tehtäviä avataan mm. raportin luvuissa ”Avoin oppimateriaali tukee opettajien arviointityötä kouluissa”, ”Formatiivisen arvioinnin menetelmien kokeilusarja” ja ”Kuvataiteen arviointiosaamista kehittämässsä – kuvataidediplomin ja opettajankoulutuksen”. Arviointiosaaminen on olennaista myös kahden muun opettajan osaamisen alueella: Uutta luova asiantuntijuus ja toimijuus sekä Oman osaamisen ja oppilaitoksen kehittäminen. Molempien osaamisalueiden luonteeseen luuluu oman työn, koulun toimintojen ja oppimisympäristöjen kehittäminen ja arvioiminen. Tämä raportti julkaistaan Minervatorilla 15.5.2023 ”Kehitetään arviointia yhdessä! ”-seminaarissa. Toivotan seminaariin osallistuville ja raporttia lukeville tuloksekasta arvioinnin kehittämistä. Raportti antaa hyviä ideoita myös muiden opettajankoulutuksen osa-alueiden kansallisen opettajankoulutuksen kehittämiseksi verkostomaisena yhteistyönä.Item Oppimaan oppiminen Helsingissä : Pitkittäistutkimus peruskoulun ensimmäiseltä luokalta toiselle asteelle(Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus, 2022) Hautamäki, Jaakko; Rämä, IreneItem Kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen perusopetus : KUPERA-tutkimus- ja arviointiraportti(Koulutuksen arviointikeskus HEA, kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, 2021) Tamm, Marja; Jantunen, Anita; Satokangas, Henri; Suuriniemi, Salla-MaariaKulttuuri-, katsomus- ja kielitietoinen perusopetus KUPERA -hankkeessa on kartoitettu eri oppiaineiden oppimateriaalien kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoisuutta sekä toteutettu kysely opettajille ja rehtoreille. Tulosten pohjalta on laadittu suositukset kulttuuri-, katsomus- ja kielitietoisuuden huomioimiseen opetuksessa.